Lastenohjelmia, tarroja, kirjoja – Kuinka pitää taapero paikallaan lentokoneessa kuusi tuntia?

Meidän neiti on kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana osoittanut olevansa todellista autossa istujien ”aatelia”. Kahden tunnin huutomaraton Salosta Raumalle tai toisinpäin on muodostunut jo perinteeksi, tosin tilanne on iän mukana jo aika paljon helpottanut. Tästä syystä myös kuuden tunnin lentomatka Kanarialle jännitti aika tavalla etukäteen. Lupasin Fuerteventuraa käsittelevässä postauksessani kertoa, kuinka saada levoton taapero viihtymään paikallaan niin pitkään? Loppujen lopuksi hermoja raastavimmaksi osuudeksi muodostui itse automatka Raumalta pääkaupunkiseudulle, jonka teimme jo päivää ennen lentoa. Tähän syynä oli juurikin Pikku H:n autossa viihtymättömyys sekä kellojen siirto, joka osui samaan viikonloppuun. Tämä osoittautui aivan oivaksi valinnaksi. Vaikka lähtö olikin vasta puoli kahdentoista aikaa päivällä, oli huojentavaa herätä sunnuntaina jo melko läheltä lentokenttää. Alun perin tarkoituksena oli yöpyä kotipaikassani Salossa, mutta siellä jyllännyt vatsatauti sai meidät valitsemaan lopulta hotellivaihtoehdon. Ja täytyy sanoa, että mieluummin se enterorokko (sen lopulta siis saimme reissussa) kuin kunnon vatsatauti.

Lentäminen taaperon kanssa

Täytyy sanoa, että Helsingissä lapsiperheenä matkustaminen, ainakin Finnairin lennolla, oli aikamoista luksusta. J jätti meidät tytöt laukkuinemme terminaalin eteen ja lähti itse viemään autoa. Meillä oli lainassa kaveriperheen rataslaukku, joka osoittautui reissun aikana todella hyväksi. Pikku H:lla ei ollut omaa laukkua, vaikka sen olisi rattaiden lisäksi voitu ottaakin. Tavaraa tuntui silti olevan aivan yllin kyllin, joten yhtään ylimääräistä ei enää kaivattu. Sillä välin kun J kävi viemässä autoa, kävimme Pikku H:n kanssa kysymässä onnistuuko laukkujen vienti, vaikka yksi henkilö uupuukin. Onnistuihan se, kun minulla oli meidän kaikkien passit. Ystävällinen nainen ohjasti meidät suoraan erikoismatkavaroiden puolelle, jossa pääsimme jonottamatta viemään laukkumme. Pikku H oli lentokentällä aivan täpinöissään, ja kiipesi liukuhihnalle aina, kun silmä vältti. Myös turvatarkastus oli iloinen yllätys, sillä perheelliset pääsivät luonnikkaasti Family Gaten kautta. Toisaalta sunnuntaina ei isoja jonoja olisi ollutkaan. Saimme myös kuulla ystävälliseltä turvatarkastajalta, joka poimi minut satunnaiskatselmukseen, että hän oli seuraillut pidempään Pikku H:n touhua liukuhihnalla matkatavaroita jättäessämme. Paluumatkalla kaikki ei käynytkään yhtä jouhevasti, mutta kotiin päästiin kumminkin.

Lentäminen taaperon kanssa

Lentokentältä kävimme ostamassa kahvit ja Pikku H:lle superkalliit trippimehut lentomatkaa varten. Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin Pikku H:n sairastaman korvatulehduksen vuoksi oli erityisen tärkeää niellä jotain koko ajan. Nousu ja lasku sujuivat kuitenkin hyvin, paitsi minulla. Laskun aikana tuntui toinen korvani siltä, että se paukahtaa siihen paikkaan. Kokemukseni jälkeen en enää ikinä vähättele korvakipua flunssaisena tai yleensäkään. Se todella sattui.

Olimme varautuneet lentomatkoihin tarroilla, piirustusvälineillä, kirjoilla, Pikku Kakkosen sovelluksella ja sitten tiestysti lastenohjelmilla. Olin varautunut ruutuaikasuositukset mennen tullen rikkovaan Palomies Sami -maratoniin, mutta hämmästykseksemme menomatkalla siihen ei tarvinnut turvautua kuin yhden jakson verran, kotimatkalla kyllä useampaan. Pikku H jumppasi paikallaan ylös ja alas, ihmetteli ihmisiä, kävi tarrat läpi moneen kertaan ja jopa suostui syömään ison osan ruoastaan. Väsy iski jossain jauhelihakastikkeen ja pullan välimaastossa, ja pieni matkailija nukahti kesken ruokailun. Siinä hän nukkui pää vuorotellen molempien sylissä kolmen tunnin päiväunet, kunnes meidän oli pakko herätttä hänet laskeutumista varten.

Lentäminen taaperon kanssa

Myös tulomatkalla homma toimi hienosti, vaikka Palomies Sami hätiin kutsuttiinkin. Koska saavuimme takaisin Suomeen yhden maissa yöllä, meni loppumatka myös nukkuessa. Rauhoittuminen ei sujunut aivan menomatkan kaltaisesti, mutta lentämisestä täytyy antaa taaperollemme kymmenen pistettä. Kymmenen pistettä annan myös niille vanhemmille, jotka omaa taaperoaan rahoittelivat tuntitolkulla lennon aikana. Täysi ymmärrys.

Miten teillä on selvitty lentomatkoista taaperoiden kanssa? Hyviä vinkkejä? 🙂

Kuvat ovat omiani, ellen toisin mainitse. Ethän kopioi niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s