Fuerteventura yhdessä päivässä autoillen

Kirjoittelin aikaisemmin yleisesti Fuerteventuran saaresta sekä lentämisestä taaperon kanssa, mutta saarella kannattaa ehdottomasti vuokrata auto, jos vain siihen löytyy halua ja aikaa. Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin, olisi auto kannattanut vuokrata jo koti-Suomessa koko loman ajaksi ja kulkea myös lentokentältä hotelliin ja takaisin omalla autolla lentokenttäkuljetusten sijaan. Toisaalta jo yhdenkin vuorokauden aikana autolla ehtii hyvin kiertää lähes koko saaren, ja parissa kolmessa päivässä todella hyvin. Saarihan on kooltaan helposti valloitettava, sillä pituuttaa sillä on vain noin 100 kilometriä ja leveyttä ei senkään vertaa.

Vuokrasimme auton Cicarin kautta, sillä saimme siihen suosituksia myös hotellimme henkilökunnalta. Auton vuokraaminen ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä. Ensin tassuttelimme etsimään Cicarin toimistoa Corralejon keskustasta saamiemme ohjeiden mukaisesti. Kun lopulta toimiston löysimme, oli siellä useampi perhe jo jonossa. Odottelimme kiltisti vuoroamme Pikku H:n hyppiessä seinille, ja kun lopulta pääsimme perille, kuulimme, että auto pitäisi vuokrata netin kautta. Jos vuokra-aika olisi vähintään kolme päivää noudetaan meidät hotellilta. Palattuamme hotellille ja päästyämme huikean huonosti toimivan verkon piiriin yritimme tehdä kännykällä varausta. Joka kerta lopputulema oli se, että varaus ilmoitti erroria. Päädyimme lopulta tekemään lukuisien yrityksien jälkeen varauksen puhelimitse, ja se sujuikin helposti. Asiakaspalvelussa puhuttiin selkeää englantia ja kaikki sujui asiallisesti. Saimme myös auton nettivaraushinnalla ja varausvahvistus paukahti pian soittomme jälkeen sähköpostiin. Ja pian paukahti myös toinenkin… Joku epäonnisista nettivarauksistamme oli mennyt maaliin saakka, joten meille oli nyt tulossa ainakin kaksi autoa, jos ei enemmänkin. Ei auttanut kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa uudelleen asiakaspalveluun. Peruutus sujui hienosti, mutta hintaa näille puheluille kertyi ilmaisen nettivarauksen sijaan noin seitsemän euroa.

Olimme pyytäneet autoa hotellille aamuyhdeksäksi. Jännityksellä odotimme, kuinka monta autoa meitä olisi odottamassa. Olimme hyvissä ajoin paikalla, mutta meitä odotteli jo hiukan ynseän näköinen nuorimies – ja onneksi vain yksi auto. Hän pyysi ensimmäiseksi varausnumeroamme, mutta koska olimme varanneet mukaan vain rahaa maksua varten, en ollut ottanut kännykkää mukaani. Kipitin sen hakemaan hotellihuoneestamme samalla,  kun J selvitti, ettei autoa luovutettaisikaan meille hotellilla, vaan meidän pitäisi lähteä toimistolle. Takapenkille oli heitettynä Pikku H:ta varten kevyt muovihökötys (olimme toki varautuneet, etteivät istuimet olisi samaa tasoa kuin Suomessa), jossa oli edellisen käyttäjän eväät vielä levällään. Kaiken lisäksi istuin ei ollut lainkaan kiinni. Pyysimme nuorta miestä kiinnittämään istuimen. Aikansa tahittuaan sitä paikalleen, hän lopulta laittoi sen löysästi turvavyöllä kiinni ja paineli paikalleen ärsyyntyneen näköisenä. Eipä auttanut kuin ruveta taiteilemaan istuinta itse paikalleen, sillä kyseinen viritelmä oli lähinnä vitsi, eikä siihen uskaltanut tyttöä laittaa edes lyhyelle matkalle. Saimme lopulta istuimen kiinni ja pääsimme matkaan. Suuntasimme Cicarin toimistolle satamaan, jossa meitä odotti aamuäreän noutajamme sijaan ystävällinen mies, joka myös varmisti lopuksi lastenistuimen kiinnitykset uudelleen.

Lopultakin aamun sähläysten jälkeen pääsimme saarikierroksellemme. Suuntasimme Corralejosta kohti etelää La Oliviaa ja vanhaa pääkaupunkia Betancuriaa.

IMG_3128IMG_3144

Jälkimmäisessä meillä oli ajatuksena syödä ja myös kierrellä tutustumassa. Ajelimme ensin tietä FV 101 La Oliviaan, josta jatkoimme tietä FV 10 ja FV 207 Tefían läpi tielle FV 30. Vähitellen tie muuttui vuoristoisemmaksi, ja pudotukset tien reunalla yhä jyrkemmiksi. Fuerteventuralla ja varsinkin vuoristoteillä liikkuu paljon pyöräilijöitä, joten autoillessa on pidettävä turvaväli mielessä. Vuohistakin varoiteltiin, mutta niitä näimme vähemmän.

IMG_3157IMG_3161IMG_3162

IMG_3168

Pysähdyimme hiukan ennen Betancurian kaupunkia myös sen historiasta muistuttavien patsaiden luona.

IMG_3185

 

IMG_3173IMG_3174IMG_3187IMG_3202

Patsaiden luota lähti myös kävelyreitti kohti kaupunkia.

Itse Betancurian kaupunki on kaunis ja mielenkiintoinen paikka. Parkkipaikan löytäminen osoittautui ruuhka-ajan ulkopuolellakin hiukan haasteelliseksi, vaikka isot paikoitustilat erikseen turisteille onkin varattu. Täyttä tuntui olevan silti.

IMG_3235

Kaupunkiin olisi ollut hauska tutustua enemmänkin , mutta mutta… meidän neidin päiväuniaika painoi päälle, lisäksi tyttö jatkoi syömättömyyslinjaansa eikä häntä kiinnostanut istua hetkeäkään ruokapöydässä, joten myös vanhempien ruokailu sujui närppien ja sätäten sinne tänne. Sen sijaan läheinen leikkipuisto ja sen vieressä oleva jonkinlainen historiapuisto kiinnosti neitoa sitäkin enemmän. Pysähdyimme ensimmäiseen mahdolliseen ravintolaan, joka vastaan tuli, sillä ruoka-aika oli ollut ja mennyt. Vaihtoehto ei ollut sinänsä huono, mutta koska puisto sattui olemaan aivan vieressä, ei se syömisen kannalta ollut optimaalisin paikka. Päädyimme kokeilemaan paikallista tapaslautasta, josta olisi riittänyt ruokaa isollekin perheelle, joten sähläämisen ja harmituksen keskellä ruokaa jäi valitettavasti vadille vaikka kuinka.

IMG_3255

IMG_3263

IMG_3225

IMG_3268IMG_3279IMG_3292IMG_3289

Minkäänlaiseen historian tutkailuun tai muuhunkaan pysähtelyyn meillä ei ollut mahdollisuutta, vaan kierros meni pikaiseksi tunnelmoinniksi. Ylhäällä kaupungissa kävi myös todella kova tuuli, ja välillä sain kietaista oman villatakkini Pikku H:n ympärille, sillä ilma oli jopa raaka. Pitkähihainen kannattaa siis lämpimänäkin päivänä varata varmuuden vuoksi mukaan.

Kaupunkikierroksen päätteeksi huomasimme, että neiti oli jättänyt myös aurinkolasinsa jonnekin matkan varrelle, joten J kirmasi niitä sitten etsimään. Paikantaminen oli onneksi valokuvien perusteella suhteellisen helppoa: Tässä kuvassa lasit vielä on, tässä ei.

Jatkoimme matkaamme Betancuriasta yhä kohti etelää. Neiti nukahti takapenkille lähes heti ja veteli sikeitä aina eteläiseen kärkeen Morro Jableen asti.

IMG_3296

Matkalla poikkesimme tutustumaan Ajuy-nimiseen kalastajakylään, josta olimme aikaisemmin lukeneet. Koska takapenkillä oli nukkuva tyttö, otimme vain pari valokuvaa ja jatkoimme matkaamme sen enempää psyähtymättä.

IMG_3314IMG_3315IMG_3316

Saaren eteläkärjessä Jandian luonnonpuiston kupeessa sijaitseva Morro Jable sai pitkine rantakatuineen ja upeine hiekkarantoineen jälleen toteamaan, että olisipa ollut hiukan enemmän aikaa. Jandian luonnonpuistossa on hienot patikointimahdollisuudet, mutta ilmeisesti matkapuhelimen kenttää ei ole, joten varovaisuutta täytyy kulkiessaan noudattaa, niin kuin tietysti yleensäkin.

IMG_3335IMG_3370

Pikku H oli erityisen viehättynyt kaupunkiin tyypillisesti liitettävästä majakasta, joka seisoo uljaana rantahietikon tuntumassa. Rantaa riittääkin sitten taivallettavaksi vaikka koko päiväksi, sillä rantaviivaa on noin neljän kilometrin verran. Vaikka kyseessä on turistiranta, ei ainakaan meidän käyntimme aikana tullut vaikutelmaa, että rannat olisivat aivan piukassa. Toki vierailumme ajoittui sesongin loppusuoralle.

IMG_3357IMG_3340IMG_3345IMG_3359IMG_3376

Morro Jablesta laulatimme isoa tietä (FV 2 ja 1) suoraan takaisin Corralejoon. Matkamittariin saimme kilometrejä kertymään päivän aikana noin 300.

Postaukset ovat omia kokemuksiani, ja kohteen tiedot saattavat muuttua. Päivitetyt tiedot kannattaa aina varmistaa kyseisen kohteen omilta sivuilta ennen omaa retkeään.

Kuvat ovat omiani, ellen toisin mainitse. Ethän kopioi niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s