Orjasaaren retkipolku – Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt…

Olemme menneen syksyn aikana ehtineet Pikku H:n kanssa jo kahdesti suuntamaan Eurajoen Orjasaareen, mutta blogitekstiä en vain ole saanut aikaiseksi. Nimestään huolimatta alueelle pääsee ajamaan autolla, eikä orjaksi joutumistakaan tänä päivänä tarvitse pelätä. Paikan historiaa tosin sen kummemmin tuntematta, voisin ajatella, että nimellä on jokin historiallinen merkityksensä. Ehkä joku viisaampi tietää?

Orjasaaren retkipolku on yksityisten henkilöiden omatoimisesti tekemä retkipolku Olkiluodon tien läheisyydessä. Orjasaaren retkipolun Facebook-sivuilta löytyy tarkempaa tietoa muun muassa saapumisesta, paikoituksesta ja alueen kartta. Itse jätimme molemmilla kerroilla auton voimalinjojen alle tehdylle parkkipaikalle, ja siihen mahtuu hyvin useampikin auto.

Oman ihanan erityisyytensä varsinkin lasten kanssa retkeillessä tuo retkipolun varresta löytyvät nallet, joiden voimin meidän 3,5 v jaksoi kulkea (melko) helposti noin neljän kilometrin reitin läpi parin pysähdyksen taktiikalla. Erilaisten nallehahmojen etsiskely ja bongailu oli hauskaa myös aikuiselle. Toinen ihastuttava asia, jonka vuoksi voisi paikan päälle ajella ihan muuten vain, on upea kallion päälle rakennettu uusi laavu. Myös se on saanut oman osansa nalleista.

Vietimme molemmilla kerroilla hyvän tovin laavulla makkaraa paistaen ja fiilistellen. Toisen käynnin yhteydessä kokeilimme myös, kuinka tikkupullat luonnistuivat vuosien (vuosikymmenten) tauon jälkeen. Syötyä tulivat. Laavulla on molemmilla kerroilla ollut todella kuivia ja pieniksi pilkottuja koivuklapeja, jotka ovat syttyneet kuin ajatus. Iso kiitos tästäkin!

Itse reitti pitää sisällään aika vaihteleevaakin maastoa. Välillä seikkaillaan Olkiluodon voimalinjojen alla, välillä metsän siimeksessä ja välillä mökkiteillä. Vaikka mökkitieosuus kävi pienimmän kulkijan mielestä hiukan tylsäksi, on reittiin onnistuttu samaan sopivasti pituutta perheretkeilyyn. Toisaalta reittiä on helppo oikoa karttaa hyödyntämällä kulkijoiden iän ja innostuksen mukaan. Itsekin teimme toisella kerran hiukan sovelletun reitin ja poikkesimme takaisin jo hiukan aikaisemmin. Molemmat käyntimme osui Aila-myrskyn aikoihin, joten tuulenkaatoja oli vielä paikoin maastossa. Toisella käynnillämme niitä oltiin parhaillaan metsuroimassa ja täytyy sanoa, että työmaa oli erittäin esimerkillisesti merkattu. Metsuri pysäytti myös homman siksi aikaa, että kuljimme alueen läpi. Kiitettävää toimintaa.

Matkan varrelta löytyy myös levähdyspenkkejä, peikkopeli, geokätkö ja vieraskirja, joten tylsäksi ei nämä reissut ole käyneet.

  • Reitti: Pääosin helppokulkuista reittiä. Sopii hyvin myös hiukan pienemmille lapsille ja reittiä voi omatoimisesti melko helposti oikoa. Märkää voi paikoitellen olla.
  • Pituus: noin 4 kilometriä
  • Taukopaikat: Voimalinjojen alla sijaitsevalta parkkipaikalta laavulle noin 350 metriä, tietä pitkin noin 200 metriä. Laavulla ollut ainakin syksyllä 2020 hyvin polttopuita sekä siisti vessa. Paikan päältä löytynyt tällöin myös kaikkea mahdollista tulitikuista nokipannuun. Matkan varrella voi pitää taukoja penkillä tai kalliolla istuen. Reitin varrelta löytyy myös kota, mutta se oli syksyllä 2020 huonokuntoinen.
  • Reitin merkintä: Punaisilla nauhoilla ja viitoilla.

Postaukset ovat omia kokemuksiani, ja kohteen tiedot saattavat muuttua. Päivitetyt tiedot kannattaa aina varmistaa kyseisen kohteen omilta sivuilta ennen omaa retkeään.

Kuvat ovat omiani, ellen toisin mainitse. Ethän kopioi niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s