Hyypänvuoren luontopolku Rikantilassa – historiaa ja luontoa

img_20200117_0951477821196543382571905.jpg

Koko loppuvuoden 2019 jatkunut sairastelu on pitänyt huolen, ettei meidän ole tarvinnut juuri haaveilla retkeilystä. Kun lopultakin köhät ja korvatulekset oli saatu selätettyä siihen malliin, että saatoimme harkita metsään lähtemistä, valitsimme suunnaksemme Eurajoen Rikantilan ja Hyypänvuoren luontopolun. Halusin käydä jossain uudessa paikassa ja lyhyen matkan päässä. Luontopolulla on myös mittaa juuri sopivasti meidän päiväretkeämme ajatellen. Itse luontopolku on noin neljä kilometrin pituinen ympyrälenkki, josta osa on hiekkatietä.

Ennen retkelle lähtöä kannattaa käydä vilkaisemmassa Rikantilan koulun yhdistyksen sivuja, josta löytyy kartta ja perustietoa reitistä. Matkaan voi lähteä Rikantilan koulun pihalta, johon on varattu tien varteen reittikartan viereen oma autopaikka luontopolulle suuntaaville. Itse kurvasimme ensi kysymään asiaa välituntia aloittelevien oppilaiden opettajalta, joka ystävällisesti ohjasti meidät oikeaan kohtaan. Keräsimme kimpsumme ja kampsumme kasaan ja luikertelin maassa saadakseni Pikku H:n täpötäyteen ahdetun rinkan kanssa selkään. En ole vieläkään keksinyt mitään näppäärää keinoa nostaa rinkkaa yksin selkään maasta, jos mitään koroketta ei ole käytettävissä. Yleensä se menee hikipisaroita nostatavaksi alkujumpaksi.

img_20200117_0958057194538027720783814.jpg

Lähdimme tarmokkaasti marssimaan hiekkatietä pitkin kohti polun alkupäätä. Pikku H:lla riitti ihmeteltävää, sillä yön pikkupakkanen oli jäädyttänyt tien varren ojat. Pienen matkaa hiekkatietä kuljettuamme tuli vastaan eläinten talviruokintapaikka, josta luontopolku erkani kahteen suuntaan. Itse lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään ja mielestäni myös opasteet ohjasivat näin, mutta reitinhän voi kulkea kumminpäin vain.

img_20200117_1002316447938657583104134.jpg

Reitin merkinnässä käytettyjen punaisten hiukan pirunnyrkkiä muistuttavien palikoiden seuraaminen oli Pikku H:n mielestä erityisen hupaisaa. Sen lisäksi matkaa jouduttivat reitin varrella olevat kyltit, joissa jaettiin niin luontoon kuin historiaankin liittyvää tietoutta. Erityisen paljon innostuneita kiljahduksia kuului selästä silloin, kun kyltit oli varustettu kuvilla.

img_20200117_1006347189402015373747856.jpg

img_20200117_1236043950851833829012612.jpg

Pikku H Hyypänvuoren lenkin tietotaulua ihmettelemässä. Osa kuvista on valitettavan sumuisia, sillä kännykän kamera oli rikki.

img_20200117_1007366546699472754516028.jpg

Reitti on selkeästi merkattu, mutta jostain käsittämättömästä syystä onnistuin silti kerran kävelemään harhaan. Todennäköisesti ihmettelimme juuri taivalla lentävää lintua, sillä onnistuin kävelemään ohi opastekyltistä, joka oli ehkä jo hiukan paremmat päivänsä nähnyt. Reittiä useilta osin myötäilevät isot sähkölinjat eivät ehkä ole niin herkkua silmille ja mielelle, mutta helpottivat tällä kertaa paikantamista ja löysimme nopeasti takaisin reitille.

img_20200117_1015345549191406559039355.jpg

Reitti on merkattu punaisin opastein ja viitoituksen avulla. Tässä kohtaa emme sentään kävelleet harhaan.

Reitti kulkee hienon Hyypänvuoren yli. Välillä liukkaalla sammaleella ja kivikoissa sekä siltaa ylittäessä sai katsoa askeleidensa päälle, varsinkin kun selässsä oli rinkassa heiluva lapsi, mutta pääosin reitti oli melko hyväkulkuinen. Vajaa kolmevuotias Pikku H käveli lähes koko loppumatkan laavulta takaisin autolle, joka olikin parempi valinta, sillä hankalia kohtia ei paluumatkalla niinkään ollut. Muutaman kerran nostin tytön isoimpien lätäkköjen ja hankalampien paikkojen yli.

img_20200117_2140396633843347415484899.jpg

Hyypänvuoren laella piti poseerata, vaikka nälkä vaivasi varsinkin pienempää retkeilijää.

img_20200117_1038517301839973941380832.jpg

Hyypänvuoren yli taivallettuaan odotti taukopaikka ja Pikku H:n mielestä se retken ykkösjuttu. Hyypänvuoren laavulta löytyy laavun lisäksi puuvaja (jossa oli todella kiitettävästi meidän käynnillämme puita) ja ulkohuussi. Laavun edessä oleva tulentekopaikka on myös katettu, joten pieni sadekaan ei haittaa nuotion tekemistä.

img_20200117_1118242661675608410066683.jpg

img_20200117_1117491858196788139240791.jpg

Sumuisesta kuvasta huolimatta: huussi.

Laavulla näytti olevan omasta takaa oikein istuinpehmusteet ja nokikahvipannukin. Sen sijaan harmittelin hiukan, etten ollut älynnyt varata mukaan retkikirvestä, jolla olisi saanut kostealla kelillä klapeja hiukan pienemmiksi. Mutta lähtihän se sieltä lopulta, ja Pikku H sai kauan odottamaansa makkaraa. Aina sitä vain hämmästyy pienen ihmisen ruokahalusta, joka saa metsässä aivan uudet mittasuhteet. Vaikka kotona olisi ruokaa vain närpitty, katoavat eväät sellaista vauhtia mahaan luonnon helmassa, että saa omistaan pitää kiinni.

img_20200117_1120497439452875761643137.jpg

img_20200117_1121232599969731213286462.jpg

Kunnolla tankattuaan halusi Pikku H tosiaan suorittaa loppumatkan kävellen. Retkipäiväksemme luvattiin jopa pieniä auringonsäteitä, mutta niitä ei sanottovasti näkynyt. Sen sijaan saimme tauon jälkeen maistaa kevyttä sadekuuroa. Pienen tytön askel oli reipas, mutta silti pakkasi äidille tauon jälkeen ja vaatteiden kostuessa tulemaan hiukan vilu ja maisemien ihailukin jäi hiukan taka-alalle. Autolle päästyämme sain kuoria pieneltä neidiltä kaikki päällysvaatteet kenkiä myöten pois, sillä sen, minkä sade jätti tekemättä, hoiti Pikku H koulun pihamaalla, jossa hän otti kävelyn päätteeksi vielä kaiken ilon irti. Paluumatkalla unta ei sitten tarvinnutkaan montaa minuuttia odotella.

img_20200117_1228397906947040820981782.jpg

  • Reitti: Paikoin hankalia ja (sateella) liukkaita paikkoja, mutta muuten helpohko.
  • Pituus: noin 4 kilometriä
  • Taukopaikat: Puolessa välissä lenkkiä Hyypänvuoren laavu, jossa nuotiopaikka, kuivakäymälä ja puuvaja. Kirvestä ei löytynyt, joten oman voi halutessaan ottaa mukaan.
  • Reitin merkintä: Punaisille ”pirunnyrkeillä” ja viitoituksella.

Postaukset ovat omia kokemuksiani, ja kohteen tiedot saattavat muuttua. Päivitetyt tiedot kannattaa aina varmistaa kyseisen kohteen omilta sivuilta ennen omaa retkeään.

Kuvat ovat omiani, ellen toisin mainitse. Ethän kopioi niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s